IVF

Chasing Dreams

Hindgut haavaumat, Faktaa vai valeuutisia?

kun hevosen suolistoterveydestä tulee yhä enemmän tietoa, esiin nousee usein” takaruumiin haavaumat”. Hevosen vatsaan voi kehittyä haavaumia,joten tarkoittaako tämä, että myös niiden paksusuoli voi?

katsotaan ensin, mikä takapuoli on ja mitä se tekee…

hevosen takapuoli koostuu umpisuolesta, suuresta paksusuolesta, pienestä paksusuolesta ja peräsuolesta. Takaruumis on hevosen ruuansulatuselimistön voimanpesä ja se käsittää 63% Koko suolistosta. Siinä on biljoonia mikrobeja, jotka tuottavat entsyymejä, jotka hajottavat (käyvät) kasvikuitua. Kuidun mikrobikäymisen sivutuotteena syntyy haihtuvia rasvahappoja (VFAs). VFAs antaa hevoselle energianlähteen. Itse asiassa noin 70% hevosen energiansaannista tulee VFAs: ista!

hevosen takaruumiin hyödylliset mikrobit ovat hyvin herkässä tasapainossa ja herkkiä ympäristönsä muutoksille. Takajalan pH on tyypillisesti noin 6,5 – 7, mikä tarjoaa ihanteelliset olosuhteet kuidun käymiselle mikrobeille. pH on numeerinen asteikko, joka kertoo, kuinka hapan tai emäksinen aine on. Se vaihtelee välillä 0-14, jossa 0 on erittäin hapan ja 14 erittäin emäksinen. Neutraalina pidetään pH-arvoa 7.

kuidun käyminen on hyvin hidas prosessi. Rehun matka ohutsuolen päästä peräsuoleen voi kestää 48-65 tuntia, josta se poistuu Lantana. Toisaalta tärkkelyksen ja sokerin käyminen on nopea prosessi. Ongelmia alkaa ilmetä, jos tärkkelys ja sokeri pääsevät takapuolelle.

Hindgutin asidoosi on tila, joka syntyy, kun sulamaton tärkkelys ja yksinkertaiset sokerit valuvat ulos takapuoleen, jossa ne käyvät nopeasti. Tämän käymisprosessin sivutuotteena syntyy maitohappoa. Tämä lisää happamuutta (laskee pH: ta) ja johtaa siten asidoosiin. Kun pH laskee, kuitua käyvä bakteeri alkaa kuolla pois (pH<6). Sen sijaan maitohappoa tuottavat bakteerit lisääntyvät happamammassa ympäristössä. Tästä syntyy noidankehä, sillä mitä enemmän happoa nämä bakteerit tuottavat, sitä happamammaksi takajalat muuttuvat. Ei hyvä!

tämä johtaa meidät takaisin kysymykseen takaruumiin haavaumista…

hevosille kehittyy mahahaava vatsakalvoon, kun se altistetaan toistuvasti suolahapolle. Olisi siis järkevää olettaa, että happamat olosuhteet takaruumiissa aiheuttaisivat haavaumia suoliston limakalvolle. Eikö niin?

itse asiassa vuonna 2005 545 hevosen laajamittaisessa ruumiinavauksessa 44%: lla ei-suorituskykyisistä hevosista ja 65%: lla suorituskykyisistä hevosista todettiin paksusuolen haavaumia (Pellegrini 2005)! Sen pitäisi olla vakuuttavaa. Ongelmana on, että tästä tutkimuksesta puuttui melko vähän tietoa kriittisen arvioinnin mahdollistamiseksi. Hevosten historiasta, niiden ruokavaliosta, altistumisesta stressitekijöille ja tulehduskipulääkkeiden (esim.fenyylibutatsoni) käytöstä ei ole tietoa. Se ei myöskään tee eroa loisten leesioiden ja muiden syiden välillä (kuten tulehduskipulääkkeiden käyttö oikean dorsaalisen koliitin hoitoon).

Kelaa eteenpäin vuosikymmen, ja meillä on toinen tutkimus, joka osoitti 21%: lla 56 hevosesta olevan paksusuolen haavaumia (Kerbyson et al. 2017). Kuitenkin 8/12 tapauksista johtui loisvaurioista, 1/12 oli hiekan nielemistä ja 3/12 tapauksista oli idiopaattisia (eli syy tuntematon).

joten, mihin tämä jää? Kuten edellä mainittiin, ainoa kerta haavaumat näkyvät paksusuolessa, kun ne liittyvät toiseen sairauteen (yleensä loiset) tai oikea dorsal koliitti (RDC). RDC on termi annetaan haavaumia vuoraukseen oikeassa yläkulmassa osa hevosen paksusuolen. RDC esiintyy yleensä vasteena pitkäaikaisille, Suuriannoksisille Hoitosuunnitelmille tulehduskipulääkkeillä (esim.bute). Kivun lievittämiseksi tulehduskipulääkkeet estävät hormonien (prostaglandiinien) vapautumisen vaurioituneesta kudoksesta tulehduksen vähentämiseksi. Prostaglandiinit osallistuvat kuitenkin myös verenkierron säätelyyn ja liman tuotantoon suolistossa. Vähentynyt prostaglandiinin tuotanto vaarantaa siten suoliston luontaiset suojamekanismit.

miten hindgutin haavaumat diagnosoidaan?

hankala asia hevosen takaruumiissa on se, että emme pysty tätä aluetta kunnolla hahmottamaan suoliston limakalvoa. Miten voimme diagnosoida ongelman lopullisesti?

RDC: n kliinisiä oireita ovat:

  • toistuvat ähkyjaksot
  • ajoittainen ripuli
  • painon lasku
  • huono suorituskyky

RDC: n oletettu diagnoosi voidaan tehdä historian, kliinisten oireiden ja veriarvojen muutosten perusteella. Verikokeet saattavat paljastaa lievän anemian, kohonneet valkosolut (WBC), alhaiset veren proteiinit (albumiini), korkeat tulehdusproteiinit ja alhainen kalsium. Perotineaalinen (vatsa) nesteanalyysi saattaa osoittaa lievää valkosolujen määrän lisääntymistä ja kokonaisproteiinin lisääntymistä (>2, 5 g/dl). Jos hevonen on ripuli, eläinlääkäri suorittaa ulosteen viljelmiä sulkea pois tarttuvia syitä, kuten salmonelloosi ja Clostridium.

koska RDC: n kliiniset oireet ovat melko samanlaisia kuin hevosen mahahaavaoireyhtymä (EGUS), eläinlääkäri voi laittaa endoskoopin hevosen vatsaan mahahaavan poissulkemiseksi. Vatsan ultraääni oikean dorsal paksusuolen on toinen diagnostinen tekniikka, joka voi paljastaa paksuuntuminen paksusuolen seinämän.

hoito

hoitokäytäntöihin kuuluu tulehduskipulääkkeiden käytön lopettaminen tai välttäminen, tulehduksen vähentäminen, runsas ruokinta ja stressin minimointi (rasittavan liikunnan ja matkustamisen vähentäminen). RDC: stä toipuvien hevosten ruokintasuositukset saattavat vaikuttaa vastoin sitä, mitä tiedämme hevosravinnosta. On tärkeää vähentää irtotavarana ruokavaliossa paksusuolen mekaanisen kuormituksen vähentämiseksi ja sen levon sallimiseksi. Tämä tarkoittaa hevosen ravinnon rehuosan (eli laidunten ja heinien) vähentämistä. Eläinlääkäri voi suositella kuivan heinän korvaamista sinimailaspohjaisella täydellisellä pelletoidulla rehulla suolen täyttämisen vähentämiseksi. On tärkeää ottaa Uusi rehu käyttöön vähitellen useiden päivien aikana, jotta hevosen ruoansulatuskanava ehtii sopeutua muutoksiin. Voit antaa hevosen laiduntaa pieniä määriä tuoretta ruohoa neljä-kuusi kertaa päivässä (10-15 minuutin välein). Ruokavalion muutos on vain väliaikainen ja kestää kolmesta neljään kuukautta tai kun veriarvot palautuvat normaaliksi.

mahahaavan hoitoon tarkoitettujen lääkkeiden (esim.omepratsoli, ranitidiini) ei odoteta olevan tehokkaita RDC: n hoidossa. Eläinlääkäri voi suositella sukralfaattia, joka on yhdiste, joka sitoutuu haavasänkyyn ja muodostaa siteen haavauman yli. Kun sukralfaatti on kiinnitetty haavaumaan, se stimuloi prostaglandiineja, jotka suojaavat suoliston limakalvopintaa.

Take Home-viesti

take home-viesti on termi ”hindgut-haavaumat”, jota ei tule käyttää samaan tapaan kuin ”mahahaavat”. Mahahaava on haava, joka kehittyy mahalaukun limakalvoon pitkäaikaisen mahahapolle altistumisen seurauksena. Mahan ohi ei ole happoa erittävää kudosta. Hevosen” hoitaminen ” takaruumiin haavaumien varalta on siis merkityksetöntä, ellei sillä ole todettu RDC: tä.

paras tapa hallita hindgutin terveyttä on hyvä ravinto, johon voi sisältyä ruoansulatukseen liittyvä terveyslisä, ja sopiva loisten torjunta. Käytä NSAID-lääkkeitä (esim.butea) varoen ja eläinlääkärin ohjeiden mukaisesti. Jos hevonen tarvitsee hoitoja tulehduskipulääkkeillä, suositellaan suolistoterveyslisää.

Kelaton GastroAID Recovery ja GastroAID Everyday edistävät molemmat optimaalista vatsa-ja takaterveyttä terveemmäksi, onnellisemmaksi hevoseksi! Jos sinulla on kysyttävää hevosesi parhaasta tuotteesta, soita meille numeroon 1800 KELATO tai sähköpostiin [email protected]!

Written for Kelato Animal Health by Natalie Hackl (BAnVetBioSc (Hons), BEqSt) – Technical Manager & Nutritionist

Andrews, FM, Colonic haavaumat: a Pain in the Hindgut. Equine Health Studies Program, Louisiana State University, katsottu 31. lokakuuta 2019, https://www.lsu.edu/vetmed/ehsp/horse_health/lsu_tips/colonic_ulcers.php

Pellegrini, FL 2005, ’Results of a Large-Scale Necroscopic Study of Equine Colonic haavaumat’, Journal of Equine Veterinary Science, vol. 25, nro 3, s. 113-117.

Kerbyson, NC, Knottenbelt, DC, Hotchkiss, J & Parkin, TDH 2017, ’Idiopathic Colonic Ulceration: Prevalence, Gross Pathology and Clinical History in 56 Horses’, Equine Veterinary Journal, vol. 49, no. S51, pp. 13-16.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.